Tervetuloa

Pennut

Uutiset

Muistoja

Harrastus

Kenneli

Kuvagalleria

Yhteystiedot

KOIRAMME:

Urokset

Nartut

Kennel Full Flavourin pentueet

Ensimmäinen ekkumme, Chirka's English Queen, Inkku tuli kotiimme Silvolaan 1994 ja on kasvatustyöni kantakoira. Ensimmäisestä pentueesta (2001) jäi kotiimme Poju (Journeyman), joka on ollut monessa suhteessa elämäni koira.  Inkulla oli vain yhdet pennut, koska se oli varsin iäkäs saadessaan tuon pentueen. Inkku eli yli kolmetoista vuotta ja oli luonteeltaan juuri sellainen kuin enkku kuuluu olla. Kiltti, sisukas ja sosiaalinen.

Toinen pentue (2003) - kolme muskettisoturia syntyivät Inkun tyttärelle, Metelle. Olen nähnyt vain Ransua (FF Randolph), joka asuu Savonlinnassa.

Kolmas pentue (2005), Pojun ja Kuuran (Livingdale's Lady Marmelade) jälkeläiset ovat hyvin metsällä toimivia koiria, joista monella olisi ollut saumoja myös näyttelykehissä.

Neljäs pentue (2006), kaksi tyttöä, syntyi serkkuni luona ja valitettavasti en ole nähnyt kumpaakaan aikuisena.

Viides (2008) ja kuudes pentue (2009) ovat molemmat Bettyn pentueita. Olen pitänyt Bettystä kovasti paitsi hyvänä jalostuskoirana joka on jättänyt hyvää jälkeä, myös sen miellyttävän luonteen vuoksi. Betty on hyvin vähän dominanssia omaava enkku, kuuliainen ja suloinen niin tyttömäinen kuin olla voi! Molemmista pentueista on mennyt koiria myös metsästäjille ja riistaotteet ovat lupaavia.

Seitsemäs pentue syntyy 2010 ja emä on Bettyn tytär Viivi. Odotan pennuista rodunomaisia, ehkä keskimääräistä rauhallisempia koiria.

Kasvatustyössä tärkeää

Pidän tärkeänä rodun terveyden ja metsästysominaisuuksien säilymistä. Arkielämä sujuu parhaiten kun koira on terve ja helposti käsiteltävä. Luonne enkuilla kuuluu olla toimelias, ei hermostunut. Liian suuri dominanssi on mielestäni myös haitallinen ominaisuus, enkuissa on jonkin verran toivomista tämän ominaisuuden suhteen.

Ulkonäkö ja näyttelymenestys tulee sitten seuraavana, jokaisesta kasvattajasta on mukavaa jos omat kasvatit menestyvät näyttelyissä, mutta enemmän arvostan kuitenkin käyttöominaisuuksia. Liiallinen näyttelymenestyksen tuijottaminen jalostustyössä voi johtaa harhaan pitkällä aikavälillä. Mielestäni rotu on kyllä mennyt eteenpäin 90-luvun puolivälistä, mutta ajan haittailmiönä pidän "muotiurosten" liiallista käyttämistä.

Kasvatus on vaatelias harrastus

Koirien kasvattaminen on minulle harrastus, pentueita on ollut viime vuosina pentue vuoteen, sitä ennen harvemmin. Pennut kasvavat meillä perheen keskellä, keittiön vieressä olevassa koirahuoneessa. Pidän tärkeänä koirien hyvää hoitoa, johon kuluu riittävä määrä ulkoilua ja kunnollinen ruokinta. Monet terveysongelmat johtuvat siitä, että koirat ovat liikaa sisätiloissa. Koiramme ulkoilevat pihassa irtaallaan useamman tunnin päivässä. Rodun terveyttä uhkaa myös ylipaino, joka on yllättävän suuri haaste monelle koiranomistajalle.

Kotonamme on tällä hetkellä neljä enkkua, Poju, Betty, Viivi ja Melli. Jasso dreeveri edustaa sitten ajavien "heimoa". Työssä käyvälle on tämä määrä koiria kotona aika suuri, koko perhe ottaa osaa korien hoitamiseen. Perheessämme on kaksi lasta 1997 syntynyt Kasper ja 2001 syntynyt Arttu. Mieheni on ollut myös korien kanssa ikänsä, vanhemmat kasvattivat kettuterriereitä 80-luvulla, isoisä collieta jo 60-luvulla!! Mieheni on ammattikalastaja, koirat ovat talvella monesti jäällä mukana, enkku on kestävä koita, joka ei turhia hytise pakkasessakaan.

Useita koiria on myös yhteisomistuksessa, ystävät ovat korvaamattomia tässä harrastuksessa. Oma aika ei riittäisi alkuunkaan jollei mukana olisi ihmisiä, joille rotu on tärkeä. Ilot ovat jaettuna kaksinkertaiset ja surut saa puolitettua ystävien kanssa.

Mitä toivoisin pennun ostajalta

Pennunostaja on luottoihminen,  jonka kasvattaja valitsee pentujaan omistamaan. Pennuista ei ole puoliksikaan niin vaikea luopua kun tietää, että pentu pääsee asianmukaiseen hoitoon. Eniten harmittaa ne pennut, joista ei kuulu mitään eikä yhteyttä omistajaan saa millään. Toisaalta kasvattaja ei välttämättä ehdi pitää jokaiseen perheeseen niin paljon yhteyttä kuin toivoisi, kaikki pennunostajat eivät halukaan pitää yhteyttä ja se on varmaan hyväksyttävä. Kuitenkin tietoa esim. terveysasioista olisi välttämätöntä saada tietoa. Mukavinta on myydä pentu lähelle, silloin koiraa näkee todennäköisemmin. Kasvattini ovat tervetulleita trimmaukseen kotiimme!!   

 Vasemmalta lukien Viivi, Poju, Melli ja Betty jouluna 2009!